Kukkien puhuttelu

Hautajaisissa käytetään monenlaisia kukkia: arkun päällä on kukkalaite, siunaustilaisuudessa tai haudalla lasketaan kukat vainajan muistoksi, muistotilaisuudessa on kukkia tarjoilupöydällä, hautajaisvieraiden pöydillä sekä muistopöydällä. Luonnollisesti kirkon tai kappelin alttarilla on kukkia. Kukat ovat olennainen osa hautajaisia.

Myös hautausmaita koristavat juhlapyhien aikaan ja kesäisin lukemattomat kukat. Hautamuistomerkki tuntuu suorastaan kaipaavan eteensä kukat, muuten se näyttää kovin paljaalta, unohdetulta ja karulta.

Kukat niin hautajaisissa kuin hautausmailla kertovat kunnioituksesta vainajia kohtaan. Emme ole unohtaneet rakkaitamme. Samalla niillä on tätäkin syvällisempi viesti. Kukat puhuttelevat, jos vain kuulemme niiden sanattoman viestin.

Kristillisessä symboliikassa kukat viittaavat luomisen ihmeeseen ja paratiisiin. Jokainen kukka kertoo Jumalan hyvästä luomistahdosta. Maa versoi vihreyttä ja erilaisia kasveja. ”Jumala näki, että niin oli hyvä”, sanotaan luomiskertomuksessa. Kukan kauneus on viesti Jumalan hyvyydestä.

Kukat viittaavat myös maallisen kauneuden ja elämän katoavaisuuteen. ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.” Psalmintekijän kokemus on realistinen kuvaus ihmiselämästä. Tämän totuuden edessä jokainen hautaustoimiston ja seurakunnan työntekijä on jatkuvasti.

Kestävä kauneus saavutetaan vasta taivaassa. Vanhastaan haudat sijoitettiin puutarhoihin ja myöhemmin hautausmaita alettiin pitää ”Jumalan puistoina” tai ”Luojan puutarhoina”. Samaan ajatukseen perustuu kukkien istuttaminen tai vieminen haudoille.

Varhaiskirkosta lähtien kirkkorakennukset ja hautojen kunnioitus kuuluivat läheisesti yhteen, minkä vuoksi kirkot ja varsinkin alttarit koristeltiin kukilla. Taustalla on traditio, jonka mukaan kristityt kokoontuivat marttyyrien haudoille. Niiden kautta uskottiin oltavan erityisessä yhteydessä taivaaseen, jonne veritodistajat olivat päässeet. Alttari symboloi marttyyrien hautaa. Siksi vanhoissa kirkkokunnissa marttyyrien tai muiden pyhien ihmisten pyhäinjäännöksiä voidaan edelleenkin sijoittaa alttariin.

Kukat eivät ainoastaan viittaa alun paratiisiin ja lopun taivaaseen, vaan ne puhuvat myös tästä hetkestä ja elämästä. Kukka viestii Luojan jatkuvasta huolenpidosta luomakunnastaan ja meistä luoduistaan. Surun ja kuoleman keskellä tämä on erityisen merkittävää. Kukat julistavat ilman sanoja.

”Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta; eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”

Jokainen kukka välittää Jeesuksen opetuksen hyvän Jumalan huolenpidosta tässä ja nyt. Hautajaisten ja hautausmaiden kukilla on vahva sanoma.