Talous – ainoa arvomme?

Suomen julkinen talous on vaikeuksissa. Elämme yli varojemme ja velkaannumme yhä enemmän. Siksi on ymmärrettävää, että keinoja taloustilanteen kohentamiseksi etsitään. Hallituksen pyrkimys julkisen talouden tervehdyttämiseksi on osoitus vastuullisuudesta.

Keinoina talouskurimuksesta nousemiseksi on ehdotettu muun muassa arkipyhien siirtämistä viikonloppuun ja kauppojen aukioloaikojen täydellistä vapauttamista. Käytännössä se merkitsisi sunnuntain erityisluonteen poistamista.

Työoikeuden professori Seppo Koskinen onkin todennut, että arkipyhillä ja pyhätyökorvauksilla on kirkollinen tausta eikä sunnuntaityötä enää nykyään pitäisi korvata muista päivistä poikkeavalla tavalla. Hänen mukaansa emme enää elä sellaisessa uskonnollisessa maailmassa, jossa sunnuntai olisi erityinen päivä.

Keskustelu arkipyhistä ja kauppojen aukioloajoista paljastaa sen, mitkä arvot vallitsevat yleisesti yhteiskunnassa ja päätöksenteossa.

* * *

Arvoilla tarkoitetaan asioita, joita ihminen, yhteisö tai koko kansa viime kädessä pitää hyvinä, tärkeinä ja tavoiteltavina. Ylimmäksi arvoksi näyttää nousseen talous, vaikka sen tarkoitus on olla vain väline, sinänsä välttämätön ja tarpeellinen, mutta ei itseisarvo tai kaiken ylin mitta.

Kirkkovuoden rytmi juhlapyhineen ja viikkojärjestys sunnuntaineen muistuttavat, että elämässä on tärkeimpiä asioita kuin raha ja talous. Joskus tärkeän asian huomaa vasta sitten, kun sen on menettänyt. Merkittävimmät ja pysyvimmät asiat ovat sellaisia, joita ei edes voi rahalla ostaa.

Tervehdin ilolla lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan kritiikkiä siitä, että kauppojen aukioloaikojen vapauttamista esitettäessä ei ole tehty lapsivaikutusten arviointia. Juuri lainkaan ei ole keskusteltu myöskään siitä, mitkä olisivat muutoksen kulttuuriset ja ekologiset vaikutukset.

Monet kaupan työntekijöistä ovat pienten lasten vanhempia. Onko päiväkotienkin oltava sunnuntaisin auki? Tuleeko luontoa rasittavasta autoliikenteestä kauppojen liepeillä jokapäiväistä? Onko meidän tärkein tehtävämme kuluttaminen?

* * *

Viikkorytmin särkyminen merkitsee pyhäpäivän katoamista koko yhteiskunnan erityisenä päivänä. Ilman pyhää on vain arkea. Silloin mikään päivä ei erotu toisesta. Tämä koituu pitkällä aikavälillä ihmisen hyvinvoinnin tappioksi.

Kaikessa yhteiskunnallisesti vaikuttavassa toiminnassa on aina kyse arvostuksista ja arvovalinnoista. Taloutta ja taloudenhoidon arvoja ei tule väheksyä. Niillä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Mutta ne ovat vain välineitä hyvään elämään.

Toivottavasti huomaamme pyhäpäivän merkityksen ennen kuin sen lopullisesti menetämme. Arkipyhien siirtäminen tai kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen ei ole pelkkä tekninen päätös, vaan arvovalinta.