Kotimaan kolumni 23.8.2024

 

Tänä kesänä uutiskynnyksen on ylittänyt useampi uutinen rippileireillä tapahtuneesta epäasiallisesta käytöksestä. Mukana on ollut leiriläisten keskinäisiä välien selvittelyjä, isosvastaavien epäasiallista käytöstä sekä työntekijöiden vakavia rikkeitä. Osasta tapauksista on tehty rikosilmoitus ja poliisi tekee tutkintaa. Hyvä niin. Epäasialliseen käytökseen, on se sitten fyysistä tai psyykkistä, tulee aina puuttua. 

Rippikoulu on edelleen erittäin suosittu. Se tavoittaa yli 90% ikäryhmästä. Lukujen tasolla se tarkoittaa noin 50 000 nuorta. Moni nuori on kuullut sanoman Jeesuksesta, saanut laulaa riparilauluja ja pakannut leiriltä reppuunsa muistoja ja elämänviisautta. Suurin osa kesän 1200 leiristä sujui hyvin ja tahdon kiittää siitä kaikkia rippikoulutyöhön osallistuneita. 

Leiriolosuhteet ovat vaativat. Useille nuorille rippileiri saattaa olla ensimmäinen pitkä poissaolo kotoa, kaukana kaikesta tutusta. Ympärillä on vieraita ihmisiä ja nukkuakin pitäisi oudossa porukassa. Nuori etsii omaa paikkaansa maailmassa sekä ripariryhmässä. Siksi meillä kirkkona on suuri vastuu omasta työstämme.  

Meidän tehtävämme on varmistaa, että seurakunnan toiminta on turvallista. Rippikoulun tulee olla turvallinen kaikille; leiriläisille, isosille sekä työntekijöille. Kirkko on vastuussa rippikoululaisista, mutta myös työntekijöistään.  

YLEn haastattelun taustamateriaalissa minulta kysyttiin, miten rippikoulua pitäisi muuttaa? Toki ensimmäisenä täytyy käydä läpi turvallisuusohjeet. Meidän hiippakunnassamme mietitään kaikkia koskevaa koskemattomuus- ja kiusaamattomuussopimusta, jonka allekirjoittaisivat kaikki osalliset, mutta jäin miettimään kysymystä vähän laajemmasta näkökulmasta. Vaikka tekisimme millaisia ohjeistuksia tai sääntöjä, joita odotamme kaikkien noudattavan, yhteinen turvallinen ympäristö alkaa sitoutumisesta hyvään käytökseen.  

Epäasiallinen käytös ei ole ongelma ainoastaan rippikoulussa, vaan se tuntuu vaivaavan yhteiskuntaamme laajemmallakin tasolla. Kiusaaminen netissä tuntuu kasvaneen, satuttavat sanat ryöpsyvät valtoimenaan ja toisen ihmisen rajojen kunnioittaminen unohtuu. Tämän päivän nuoret ovat valveutuneita ja uskaltavat kertoa epäasiallisesta käytöksestä sekä kiusaamistilanteista. Olen iloinen siitä. Se kertoo siitä, että luottamus on säilynyt. 

Meidän yhteinen tehtävämme on käydä läpi kesän kokemukset. Kuulla nuoria ja työntekijöitä, tarttua asiattomuuksiin ja turvata meille kaikille turvallisia leirejä, työyhteisöjä ja yhteistä seurakuntaelämää. 

 

Piispa Mari Parkkinen