Kirkon ja yhteiskunnan turvaverkot

Pienen valtion voima on toimivassa yhteistyössä. ”Kun hämähäkkien verkot yhtyvät, ne sitovat leijonan”, tietää etiopialainen sananlasku. Mikään toimija ei yksin pysty huolehtimaan turvallisuudesta. Siksi tarvitaan yhteistä verkkoa, johon jokainen kutoo oman lankansa. Yhdessä niistä tulee vahva turvaverkko.

Hallitus antoi eduskunnalle pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa sisäisen turvallisuuden selonteon, jonka pohjalta päivitetään sisäisen turvallisuuden ohjelma. Turvallisuuskomitea päivittää Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa. Työn alla ovat myös valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko.

Suomalaisen yhteiskunnan varautuminen yhä moniulotteisempiin uhkiin perustuu kokonaisturvallisuuden periaatteeseen. Se tarkoittaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana.

Kirkolla ja seurakunnilla on häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa oma tehtävänsä hoidettavana. Seurakuntien toiminta erityisesti henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseksi on koko yhteiskunnan kannalta keskeistä. Kirkossa on syytä olla aktiivinen, kun keskeisiä kokonaisturvallisuuden edistämiseen liittyviä suunnitelmia nyt päivitetään. Muuten seurakuntien merkitys helposti unohtuu.

Hoitamalla varsinaisen perustehtävänsä mahdollisimman hyvin seurakunta tukee samalla paikkakunnan asukkaiden kokonaisvaltaista turvallisuutta. Kirkkohan on läsnä kaikkialla – myös harvaan asutuilla alueilla, joilta monet toimijat ja palvelut ovat poistuneet.

Kirkko on ollut vuosisatojen ajan suomalaisessa yhteiskunnassa vahva arvokasvattaja. Tässä on seurakuntien tärkeä tehtäväkenttä yhä edelleen. Terveiden elämänarvojen ja -tapojen edistäminen, lähimmäisenrakkauden juurruttaminen sekä vastuuseen kasvattaminen lisäävät turvallisuutta niin yksilön itsensä kuin koko yhteisön elämässä.

Turvallisuusselontekoja ja –suunnitelmia laadittaessa on syytä muistaa, kuinka meitä edeltäneet sukupolvet kohtasivat pelon ja epävarmuuden. Kansamme murrosajat opettavat paljon suomalaisten arvomaailmasta. Veteraanisukupolvien elämänohjeet sopivat edelleen turvallisen yhteiselämän perustaksi.

Sodan kokeneiden isiemme ja äitiemme periaatteissa korostettiin jokaisen suomalaisen yhdenvertaisuutta, rehellisen työn merkitystä, rakentavaa suhtautumista toisen pyrintöihin, vastuun kantamista yhteiskunnasta, rohkeaa yrittämistä ja rehellisyyttä. Luottamus Jumalaan oli tulevaisuudenuskon luja perusta. Ylivoimaisten vaikeuksien keskellä turvattiin Hänen johdatukseensa. Nämä arvot kestävät myös tulevaisuudessa.