Joulun perinne kantaa

Joulu lienee vuotuisista juhlistamme se, johon liittyy eniten vuosisataisia perinteitä. Monille juuri perinteet ovat joulunvietossa tärkeitä. Niitä vaalitaan vuodesta toiseen. Toisille taas perinteet näyttäytyvät turhina taakkoina, joista joutaa päästä irti. Yksilöllisyyttä korostavana aikana joulustakin halutaan omannäköinen juhla.

Yhteiset toimintatavat ja elämykset eivät sinänsä ole hyviä tai huonoja. Ratkaisevaa on se sisältö, jota ne välittävät. Siksi traditioita kannattaa arvostaa, mutta myös uudistaa.

***

Parhaimmillaan jouluperinteet lisäävät yhteisöllisyyttä. Ne liittävät meidät sukuun ja sukupolvien ketjuun, joka ulottuu kauas menneisyyteen. Ehkä juuri siksi esimerkiksi samat joululaulut säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen. Vanhat sanat halutaan säilyttää, vaikka niiden välittämä elämänmuoto on jo pitkään ollut menneisyyttä.

Ruotsalainen teologi Peter Halldorf on sanonut viisaasti: ”On vaikea löytää perille ilman edellä kulkeneiden johdatusta ja ankkuroitumista yhteisöön, jonka kautta arvomme juurtuvat omaa minäämme syvempään multaan.”

Perinteet vahvistavat kokemusta siitä, että ihminen ei ole yksin, vaan osa kokonaisuutta. Näin joulunkin traditiot täyttävät ihmisen perustarvetta kuulua johonkin suurempaan. Samalla ne kertovat elämän jatkuvuudesta.

***

Kulttuuriperinteet ovat aina sidoksissa maailmankatsomuksellisiin ja uskonnollisiin lähtökohtiin. Kristillisessä traditiossa joulun ydin on enkelin ilmoituksessa: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11).

Tämä traditio on vaalimisen arvoinen. Se on sananmukaisesti evankeliumi, ilosanoma. Se on vapauttava ja iloiseksi tekevä viesti siitä, että Jumala on Jeesuksessa tullut kantamaan meidän taakkamme. Me saamme elää rauhassa ja sovinnossa sekä Jumalan että ihmisten kanssa. Vanha sanoma kantaa vuodesta toiseen – tänäkin jouluna.