Joulun muistot

”Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen.” Sulho Rannan Viljo Kojon runoon säveltämässä laulussa kiteytyy jotain olennaista joulusta. Muistot kuuluvat jouluun.

Muistot voivat olla kauniit, kuten tutussa joululaulussa. Ne tuovat hyvää mieltä ja turvallisuuden kokemuksen. Tällaiset muistot kantavat paitsi juhla-aikana myös arkena.

Muistot voivat olla myös raskaat ja vaikeat. Tällöin ne syövät elämäniloa ja voimia. Juhla-aikaan liittyvät epämiellyttävät muistot saattavat aiheuttaa, ettei koko juhlaa haluaisi viettää.

Erityisesti joulun aikaan tapahtuneet menetykset, sairaudet, onnettomuudet tai katastrofit tuntuvat tavallistakin vaikeammilta. Muistan seurakuntapappivuosiltani, että juuri joulun alle osuneet kuolemantapaukset tai hautajaiset olivat tavallisuudesta poikkeavat. Joulun juhla-ajan läheisyys teki niistä erilaisia, usein normaalia haikeampia. Kokemus heijastui omaisten lisäksi myös tehtävänsä puolesta mukana oleviin. Arvelen tämän olevan monen hautausalalla työskentelevän tuntemus.

Muistot ovat arvokas asia siitä riippumatta, ovatko ne myönteisiä tai kielteisiä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sitä voi koettaa ymmärtää, selittää ja oppia. Muistoille ja muistamiselle on tärkeää tehdä ja antaa tilaa, sen verran kuin se tarvitsee.

Muisti, muistot ja muistaminen luovat pohjan yksilön, perheen, suvun ja laajemmankin yhteisön identiteetille. Muistaminen on aktiivista, säilyttävää, välittävää ja tulkitsevaa toimintaa. Se on olennainen osa meitä.

Erityisesti sukupolvelta toiselle ulottuvat yhteiset muistot ja yhteisön muisti ovat tärkeitä. Ne tarjoavat mahdollisuuden muutokseen ja uudistumiseen. Näin menneisyyden muistaminen voi suuntautua tulevaisuuteen ja rakentaa sitä. Muistot ovat tulevaisuuden rakennusainesta.

Tutkijat puhuvat muistiyhteisöstä. Sillä tarkoitetaan yhteisöä, jonka olemassaolo perustuu menneisyydelle ja joka peruskertomuksessaan kuljettaa mukanaan historiaansa ja merkityksiä. Niiden kautta sen jäsenet jäsentyvät osaksi suurempaa kokonaisuutta. Tässä tehtävässä yhteisö käyttää monia keinoja, kuten rituaaleja ja symboleja.

Joulu kantaa erityisellä tavalla länsimaisen kulttuurin peruskertomusta. Joulun juhla-aika on täynnä siihen liittyviä tapoja, käytäntöjä, musiikkia, ruokia, vertauskuvia, tilaisuuksia jne. Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Monet muistot liittyvät juuri tähän ydinsanomaan, suoraan tai välillisesti. Niiden kautta liitymme itseämme suurempaan yhteisöön.

”Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen: lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.”