Joulu merkitsee hyvän voittoa

Joulu merkitsee hyvän voittoa

Jouluaattona 24.12. nimipäiväänsä viettävät Aatami ja Eeva. Kirkollisen perinteen mukaan heillä on yhteinen nimipäivä, sillä Jumala loi heidät samana päivänä.

Kalenterissa heillä on ollut yhteinen nimipäivä vuodesta 1646 alkaen.  Poikkeuksen muodostivat vuodet 1918–1948, jolloin Aatamin nimipäivä oli päivää aikaisemmin. Sen jälkeen palattiin vanhaan käytäntöön.

Jouluaaton nimipäiväsankarit saavat meidät miettimään elämän peruskysymyksiä. Jo keskiajalla Aatamin ja Eevan nimipäivä sijoitettiin välittömästi Jeesuksen syntymäjuhlan edelle. Perustelu on teologinen. Aatami ja Eeva edustavat koko ihmiskuntaa, siis Jumalan tahtoa vastoin toiminutta ihmissukua, joka tarvitsee Jeesusta vapahtajakseen.

Vanhan testamentin mukaan käärme vietteli Eevan syömään elämän puusta, vaikka Jumala oli kieltänyt.  Myös Aatami söi kiellettyä hedelmää. Tämän teon seurauksena Aatami ja Eeva lankesivat syntiin ja Jumala karkotti heidät Eedenin puutarhasta, paratiisista.

Raamattu kuvaa syntiinlankeemusta katastrofina, joka on vaikuttanut peruuttamattomasti maailmaan. Se ei ole enää sellainen rauhan ja hyvän tahdon paikka, jollaiseksi Jumala on sen tarkoittanut. Maailmassa on yhä paljon hyviä asioita. Kuitenkin maailmassa on lankeemuksen seurauksena paljon rikkoutunutta ja väärää.

Pelot, epävarmuus, paha tahto ja tuhon voimat tulivat ihmisen elämään.  Kuluneena vuotena olemme joutuneet elämään sen kouriintuntuvalla tavalla todeksi. Koronaviruspandemian seurauksena epävarmuus ja huolet ovat yhteistä kokemustamme.

Kristillisen tradition mukaan Jeesus on ”uusi Aadam”, joka tuli maailmaan lunastamaan poispoikenneen, eksyneen ihmiskunnan ja palauttamaan rikkoutuneen yhteyden Luojan ja luodun välille. Joulussa jokin uusi murtautuu esiin: Jumala tulee ihmiseksi. Jouluyössä kaikuu viesti: ”Älkää pelätkö!”

Vanhan legendan mukaan paratiisin elämän puu oli akaasia. Kun Aatami oli jo vanha ja tunsi kuolemansa lähestyvän, hän lähetti poikansa Setin pyytämään paratiisin porttia vartioivalta kerubilta lohdutukseksi kuolinhetkeensä oksan elämän puusta.

Kerubi ei voinut päästää Setiä paratiisiin, mutta puusta riippui oksa yli muurin. Hän taittoi sen, ja Set vei oksan isälleen.

Aatamin kuoltua hänet haudattiin Moorian vuorelle. Hautakummulle Set istutti saamansa elämän puun oksan, joka juurtui siihen ja kasvoi suureksi puuksi. Vuosituhansia myöhemmin siitä valmistettiin Vapahtajamme risti.

Legenda kertoo syntiinlankeemuksen ja Jeesuksen sovitustyön yhteyden, siis jouluaaton ja joulupäivän yhteenkuuluvuuden. Sen minkä ihmisten lankeemus rikkoi, Vapahtajamme korjasi ehjäksi. Rististä, kuoleman puusta, tuli elämän puu.

Kalenterin teologia avautuu: Joulu julistaa pohjimmiltaan hyvän voittoa pahasta. Joulu on siksi tulevaisuudenuskon juhla. Varsinkin tänä koronajouluna tarvitsemme rohkaisua. Jeesuksen syntymä merkitsee toivoa. Se muistuttaa, että Jumala ei ole hylännyt ihmiskuntaa.

Joulu saapuu myös poikkeuksellisiin oloihin. Juuri tänä jouluna viesti Jeesuksen, ”uuden Aadamin” syntymästä ja sanoma Jumalan rakkaudesta on erityisen tarpeellinen. Niiden varassa voimme turvallisesti katsoa tulevaisuuteen ja pian alkavaan uuteen vuoteen.

Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piispa