Elysanomat 3/2024

Minulla on kotonani pieni rukousnurkkaus. Pöytänä on ystävältäni saatu talonpoikaispiironki ja seinällä hyllykkö, jonka mieheni on rakentanut kauniisti harmaantuneista vanhoista ladon laudoista. Hyllyillä on erilaisia ikoneja ja kuvia matkoiltani. Rukoileva Jeesus on Nasaretista, äiti Marian sydämen seitsemän miekkaa on Pyhän Gerasimoksen luostarista Jerikosta ja pyhän Franciscuksen kuva on Assisista.  

Pöydällä on myös useita erilaisia ristejä, elämäni ristejä. Tällä hetkellä tärkein niistä on piispanristi. Se on risti, jonka sain, kun minut vihittiin Mikkelin hiippakunnan piispaksi. Käytän ristiä työtehtävissäni. Jokaisella piispalla on oma risti, ja ristit palautuvat tuomiokapituliin, kun kantaja on siirtynyt taivaan kotiin. Minun ristiäni on aiemmin kantanut kaulassaan piispa Kalevi Toiviainen. Mikkelin piispalla on erityisjuhlia varten myös Ruotsin kuninkaan lahjoittama risti, mutta se on arkena paremmassa tallessa pankkiholvissa.  

Kun aamuisin lähden työtehtäviini, katson tarkkaan tätä ristiä ennen kuin ripustan sen kaulaani. Pyydän Jumalan siunausta päivän tehtäviin. Piispan tehtävä on vaativa ja työtä pystyy tekemään vain Jeesuksen kannattelemana. Minulle annettu piispan risti kertoo, että kuulun piispojen jatkumoon. Olen Mikkelin hiippakunnan yhdestoista piispa. Kun laitan ristin kaulaani, kiitän menneistä piispoista ja heidän työstään. Pyydän viisautta hoitaa omaa virkaani. 

Rukouspöydälläni on edelleen myös pappisvihkimyksessä saatu risti. Tieni pappeuteen on ollut mutkikas. Nuorena kapinoin kristinuskoa vastaan ja rippikoulussakin sain jälki-istuntoa, kun en oppinut mitä armo tarkoittaa (ansaitsematon rakkaus minunkin osakseni). Konfirmaatiolahjaksi saatu risti kaulassa muistuttaa polkuaan etsivää nuorta siitä, että Jumala pitää kiinni niissäkin hetkissä, kun itse syystä tai toisesta kääntää selkänsä Jumalalle. Kun pappisvihkimyksessä sain pukea ristin kaulaani, tunsin suurta nöyryyttä, mutta myös suurta turvaa. Olin löytänyt kotiin ja papin työtä saa tehdä ristin turvasta käsin.  

Pöydällä lepää myös puusta tehty käsiristi, joka on tärkeä osa rukouselämääni. Rukoillessani otan ristin käteeni ja annan sen painua lämpimästi kämmenkuoppaani vasten. Joskus hiljennän hälyisen mieleni katselemalla ristin kauneutta. Kaarevat, pehmeät puun muodot kertovat Luojan suuruudesta. Rukous löytää oman asentonsa. Kun kämmen puristaa ristiä, voi aivan konkreettisesti kokea, kuinka me Jumalan lapsina saamme pitää kiinni rististä. 

Mutta risti on paljon muutakin kuin mukana kulkeva tunnus tai kämmenen tuntema rukous. Meidän otsaamme ja rintaamme on piirretty ristinmerkki jo kasteessa. Kaste perustuu Kristuksen käskyyn. Kasteessa ihminen otetaan taivaan perilliseksi, Jeesuksen seuraajaksi sekä seurakunnan jäseneksi. Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo, että joka uskoo evankeliumin ja saa kasteen, pelastuu. Ristinmerkillä on pelastava vaikutus. Kasteessa meihin piirretty ristinmerkki on Jumalan vesileima, ihmisen silmälle näkymätön mutta Jumalan silmälle näkyvä. Kristuksen ristiin liitetyt ovat uudeksi luotuja. Risti on muistutus iankaikkisesta turvasta ja syvästä salatusta ilosta, joka jonakin päivänä on täydellistä taivaassa.   

Ristinmerkki on myös kaikkien kristittyjen tunnistama merkki. Kaikkialla maailmassa kristityt kuuluvat saman merkin seuraajiin. Eri kirkkokuntien jumalanpalvelukset alkavat usein ristinmerkillä, Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen. Jumalanpalvelus myös päättyy ristinmerkkiin. Kirkosta lähdetään keskelle arkea Herran siunauksen ja ristinmerkin turvassa.  

Luther opetti Vähä katekismuksessa tekemään ristinmerkin aamuin illoin: ”Noustessasi aamulla vuoteesta siunaa itsesi pyhällä ristinmerkillä ja lausu: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Aamen.” Samoin nukkumaan käydessä on hyvä kiittää päivästä ja siunata vielä tuleva yö. Siunaus liittyy tutun virren ajatukseen: jos sijailtain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Risti on taivaan tietä kulkevien tunnus.  

Tuollainen tunnus on myös ranteessani oleva koptikristityn tekemä ristitatuointi. Se on muisto Jerusalemissa vietetyistä työvuosistani. Koptiristin historia juontaa 600-luvulle asti, jolloin muslimit valtasivat Egyptin. Tatuoitu risti oli merkki vallanpitäjille verotusta varten, mutta se oli myös merkki, jolla pääsi sisään kristittyjen kotikokouksiin. Egyptin koptikristittyjen yhteisö on yksi maailman vanhimmista kristillisistä yhteisöistä. Vielä tänäkin päivänä koptikristityillä on risti ranteessaan. Se oli ja on merkki sisäänpääsystä.  

Risti ranteessani muistuttaa minua myös lähetystyöstä. Risti kertoo Jeesuksen ristintyöstä, jota meistä jokainen on kutsuttu kertomaan. Meidän tehtävämme on ELY:n vision mukaisesti kertoa armosta ja ilosta kaikille kansoille. Jeesuksen ristintyö lunasti koko maailman vapaaksi kuolemasta. Tyhjä risti kertoo ylösnousemuksen ihmeestä. Jeesus voitti kuoleman kuolemalla.  

Ristissä on pelastus ja kaikkein voimakkain kutsu. Varhaiset kristityt tekivät Jeesuksen antamaa lähetystehtävää monenlaisten eriävien mielipiteiden ja haasteiden keskellä. Apostoli Paavali teroitti Galatalaiskirjeessä, ettei mikään muu ole tärkeää kuin Kristuksen risti. Näin hän rohkaisi omistautumaan Kristukselle. “Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.” (Gal 6:14) 

Jeesuksen ja Paavalin aikaan risti oli vielä kuolemanrangaistuksen väline, ja siksi sitä usein kavahdettiin. Ei se ole helppo ajatus tänäkään päivänä. Mutta kristitylle Jeesuksen risti on ylösnousemuksen, ilon ja riemun merkki. Jumalan rakkaus voittaa pahuuden. Tätä ristinsanomaa on kristittyjen ilo kertoa. Risti on merkki koko maailmalle siitä, että Jumala sanoo viimeisen sanan. Ne sanat ovat rakkauden sanoja. Hyvyys voittaa. Ristissä on vahvin turva kaikkina aikoina ja sitä sanomaa myös Evankelinen lähetysyhdistys on kutsuttu kertomaan. 

Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet! (Room. 10:15) 

Hyvän Jumalan siunausta ELY:n työhön kotimaassa ja lähetyskentillä!