Avoin kaikille, mutta ei kaikelle

Kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle. Tähän ajatukseen voi tiivistää sen keskustelun, jota viime viikkoina on käyty, kun Kirkkohallituksen johtoryhmä ilmaisi tukensa Helsinki Pridelle. Johtoryhmän päätös sai aikaan avoimen kirjeenvaihdon kansaedustaja Päivi Räsäsen ja arkkipiispa Tapio Luoman välillä.

Valitettavasti julkisuudessa on Kirkon viestinnän tiedotteen pohjalta uutisoitu, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ryhtynyt Helsinki Priden tukijaksi. Johtavista viranhaltijoista koostuvalla Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei kuitenkaan ole valtuuksia tehdä tällaisessa asiassa koko kirkkoa koskevia päätöksiä.

Kirkkohallituksen johtoryhmän tarkoituksena lienee ollut sanoa, että kirkossa on tilaa kaikille ja kaikenlaisille ihmisille. Tässä ajatuksessaan se liittyy piispainkokouksen vuoden 2016 selontekoon. Sen mukaan kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, eronneille sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville.
Erityisesti erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat liian usein joutuneet kohtaamaan kirkossa torjuntaa ja kunnioituksen puutetta. Monesti heitä on kohdeltu väärin. Siksi on tärkeää korostaa, että kirkko on avoin kaikille ja sen sanoma kuuluu jokaiselle.

Kirkko ei ole koskaan ollut täydellisten yhteisö; onneksi, sillä sen vuoksi sinulla ja minullakin on mahdollisuus olla sen jäseniä. Jumalan kodissa on paikka jokaiselle ja Jumalan rakkaus ulottuu kaikkialle.
Samanaikaisesti on selvää, ettei kirkko ole avoin kaikelle. Tästä näkökulmasta katsottuna Kirkkohallituksen johtoryhmän päätös antaa tukensa Pride-viikolle on ongelmallinen, sillä sen taustalla vaikuttava ihmis- ja avioliittokäsitys on kirkon opetukselle vieras ja osin sen vastainen.

Ihmisyyttä ja seksuaalisuutta koskevan kirkon opetuksen mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Näin kaksi sukupuolta sekä miehen ja naisen avioliitto ovat Jumalan tahtomia instituutioita. Ne ovat sopusoinnussa myös biologisen todellisuuden kanssa. Sukupuoli ei ole pelkkä sosiaalinen, ihmisten luoma konstruktio vaan Luojan antama ja Kristuksen vahvistama asia.

Kirkon ei tule olla avoin sellaisille vieraille ideologioille, jotka pyrkivät murtamaan sen opetusta ihmisestä, avioliitosta ja seksuaalietiikasta. Kirkon opetus on osoittautunut vuosituhansien aikana kestäväksi elämän perusperiaatteeksi siitä huolimatta, että niiden mukaan ei ole aina haluttu tai kyetty elämään. Kristillinen perhe- ja seksuaaliopetus ei perustu vain inhimillisiin kokemuksiin vaan Jumalan ilmoitukseen.

Kirkon pitää uskaltaa pitää esillä omaa perinteistä näkemystään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Kyse ei ole ahdasmielisyydestä vaan siitä, millaiseksi Luojamme on ihmiselämän tarkoittanut, jotta yksilöt, perheet ja yhteiskunta eläisivät hyvää elämää.