Kirjoitus Polku-lehdessä 31.8.2018

Anna arvo vanhukselle

Suomi on Euroopan nopeimmin ikääntyvä maa. Väestön ikärakenteella ja työikäisen väestön määrän kehityksellä on syvälliset vaikutukset yhteiskunnan tulevaisuuteen. Siksi kestävyysvaje, huoltosuhde, julkisen talouden alijäämä ja työllisyysaste ovat usein keskustelussa vilahtelevia käsitteitä. Laajan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen taustallakin on väestön vanheneminen.

Seuraavien vuosikymmenten aikana väestön ikääntyminen on yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä kysymyksistä. Se on otettava todesta. Sen ei kuitenkaan pidä antaa vaikuttaa suhtautumiseemme vanhuksia kohtaan.

Ikääntyminen ei ole sairaus, vanhus ei ole yhteiskunnallinen ongelma eikä vanhuus pelottava ja surullinen vaihe ihmiselämässä. Ikääntyneillä on inhimillistä pääomaa ja osaamista ja heillä paljon annettavaa tälle yhteiskunnalle ja nuoremmille sukupolville. Tätä tulee arvostaa ja tarjota mahdollisuus käyttää heille kertynyttä kokemusta sekä ikääntyneiden omaksi rakennukseksi että lähimmäisten parhaaksi.

Nyky-yhteiskunnassa vallitsevat tehokkuuteen ja hyödyllisyyteen, työhön ja tuottavuuteen liittyvät arvot. Vanheneminen on inhimillisesti katsoen ulkoista luopumista ja moni ikääntynyt kokee itsensä arvottomaksi.

Ikuista nuoruutta ihannoiva aika unohtaa, että ”harmaat hapset ovat kunniaseppele” (Snl. 16:31). Sen vuoksi on yhä uudelleen muistutettava, että jokainen ihminen on ikään katsomatta ainutlaatuinen ja arvokas.

Ihmisarvo on ehdoton, jakamaton ja kaikille yhtäläinen. Jokaisella on iästään riippumatta oikeus huolenpitoon ja hoivaan. Tätä perusarvoa on pidettävä jatkuvasti esillä, koska se ei enää tunnu olevan itsestäänselvyys. Yhä uudelleen on muistutettava Katekismuksen opetuksesta, jonka mukaan jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas.

Jokaisella on myös annettavaa yhteiskunnalle. Tarvitsemme myönteistä suhtautumista vanhenemiseen ja ikääntyneiden arvostuksen nostamista.

Raamatun viisaus on syytä muistaa: ”Nouse harmaapään edessä, anna arvo vanhukselle ja pelkää ja kunnioita Jumalaasi” (3. Moos. 19:32).

Seppo Häkkinen