Aika ja tulevaisuus

”Mitä aika sitten on? Jos kukaan ei kysy sitä minulta, tiedän; mutta jos toivoisin voivani selittää sen jollekin, joka kysyy, en tiedä.” Näin tuskaili kirkkoisä Augustinus kysymystä ajan olemuksesta vuoden 400 tienoilla.

Aikaa ovat pohtineet niin teologit, filosofit kuin luonnontieteilijät. Ajan arvoitus askarruttaa myös tavallista kaduntallaajaa. Onko aikaa olemassa ihmisten kellojen ulkopuolella? Onko aika pelkkä ihmisen luoma käsite? Onko aika liikettä ja muutosta vai peräkkäisten hetkien sarja?

Kokemuksissamme aika jäsentyy menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden peräkkäisyydeksi. Tämä määritelmä sopii erityisesti vuoden vaihtumiseen. Pian tämä vuosi jää taakse ja kirjoitamme vuosiluvuksi 2023.

Kulunut vuosi jää historiaan parin edellisen vuoden tapaan kummallisena poikkeusaikana, jos nyt normaaliaikaa koskaan onkaan. Siksi vuoden vaihtuessa on hyvä muistaa kaksi rohkaisevaa asiaa.

Ensinnä aika on pohjimmiltaan Jumalan antama lahja. Emme tiedä, millainen on alkava vuosi. Hämärään jää se, mitä kaikkea vuosi 2023 tuo tullessaan omaan ja kansamme elämään tai maanosamme ja koko maailman tulevaisuuteen.

Yksi asia on kuitenkin varma: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13:8). Ajan kulumisen ja muutosten keskellä on jotain pysyvää. Kristus on turvamme. Samalla on hyvä muistaa, ettemme ole kutsutut vain tätä aikaa vaan Jeesuksessa myös ikuisuutta varten.

Toiseksi aika on Jumalan käsissä. Raamatussa sanotaan: ”Minun aikani ovat sinun kädessäsi.” (Ps. 31:16, vuoden 1938 Kirkkoraamattu). Sama kohta kuuluu nykyisen raamatunkäännöksen mukaan: ”Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.”

Tulevaisuus jää meille tuntemattomaksi. Pohjimmiltaan emme kuitenkaan ole ajan armoilla, vaan Kaikkivaltiaan käsissä. Emme tunne tulevaa aikaa. Sen sijaan tunnemme hänet, jonka kädessä aikamme on. Sen vuoksi on turvallista käydä vuoteen 2023.